tiistai 26. toukokuuta 2015

Mennyt maailma

Suorastaan iski tänään päin kasvoja. 
Tuosta noin vaan, ihan nurkan takaa. Mutta toivotusti, haaveiden siivittämänä.
Sadepäivän johdosta päätin vaihteeksi viettää Namuttoman iltapäivän ja sen sijaan alkajaisiksi poiketa pitkästä aikaa naapurikirppiksellä.
No niin, ettäpä varmaankaan arvaa, että löysin jotain ihanaa, josta olen salaa haaveillut, mutta en ole villimmissäkään päiväunissani kuvitellut löytäväni...
Ja siinä se sitten pönötti!
Ja minä vieressä. Pyöritellen ja ihmetellen, tutkien ja miettien, että mihinkäs kummaan sen voisi sijoittaa....

Valmistettu Berliinissä.
Netin syövereitä tutkaillen ilmeni, että joskus vuosisadan vaihteessa, ehkä 1800-luvun puolella,ehkä 1900-luvun alkupuolella.

Joka tapauksessa kyseessä on ollut vielä Suomen autonomian aika.

Itävalta-Unkarikin on ollut vielä voimissaan. 
Ja Adrianmerikin on ollut kummallisesti kenollaan, Italiasta puhumattakaan.

Helpotusta hahmottamiseen on kuitenkin löytynyt




Maailman ihanin karttapallo!

Hieman on ajanhammas syönyt pintaa ja kosteus tehnyt pieniä tepposia, mutta siinä se maailma on!
Hieman erilaisena kuin nykyään, mutta niin niin viehättävänä. 

Kuinkahan monet sormet ovat tuota suurta palloa pyöritelleet ja silmät tutkailleet kaukaisia maita.

Saavuttamattomia maita. Maita, joista on vain voinut haaveilla.
Eipä arvanneet niiden käsien omistajat, että minä haaveilen joskus just tuosta karttapallosta!

Huomenna kelpaakin sitten taas mennä namuilemaan:)

maanantai 25. toukokuuta 2015

Lauantain fiiliksiä maanantaina

No nyt on uusi kamera. Vielä kun muistaisi ottaa sillä kuviakin. 
Lauantaina muistin räpsiä muutaman kuvan sieltä täältä. Sunnuntaina sitten vaan paistelin ulkona irtolevyllä lettuja ja pömpelissä makkaroita, siirtelin vähän puskia ja kukkia ja tein kaikkea sellaista ihanaa pihapuuhaa. Juoruilin naapureiden kanssa ja ihmettelin mistä pirusta saisin järkihintaisen kattohuovanvaihtajan hommiin. 
Ja nautin. Ja nautin. 
Kun tuuli iltapäivällä tyyntyi, oli aivan mahtavan kesäinen tunne. (Mutta ei puhuta siitä, mitä oli silloin, kun tuuli tai kun aurinko laski).

Yksi ihanimpia juttuja on aamulla herätä Namun hyvästä, isosta sängystä. Avata silmät ja nähdä, että ulkona on sininen taivas. Ja avata korvat, ja kuulla se julmettu sirkutus-sirkus ikkunan takana. Kyllä on linnuilla tarinaa tähän aikaan vuodesta. Monella kielellä ja nyanssilla.

Vähän pihaa. Ilman ruohoa. Orastaa tosin jo.

Tämän näkösuojakasvuston kasvua on kiva seurata. Jättitöyhtöangervot huitelevat jo about metrissä, alkavat siis olla jo suoja. Ja kaikki muu tulee perässä, varsinkin vasta aluillaan olevat purppurapunalatvat jotka huitelevat lopulta parissa metrissä.

Aamukahvittelupaikka.

Lauantain löytö kotipihan roskalavalta.

Ei näy enää paljonkaan keinua tien suunnalta katsottaessa.

Pottuloorien kanssa kävi pikku hama. Laitoin alunperin laatat vielä maan alla olevien kuunliljonen päälle. Ihan unohdin, että semmoisiakin tuossa kasvaa - kunnes viikolla huomasin, että maasta se pieni kuunliljakin ponnistaa. 
Nyt on laatat ja loorat siirretty lähemmäksi kukkapenkkiä ja näiden kahden väliin piti laittaa vielä muutama laatta, jotta alue on helppo pitää siistinä. Itse asiassa tämä toimii oikein hyvin näin. (Pikkaisen on jo pottujen varsiakin kurkistelemassa mullan alta).




Tämän pelastin puolestaan joutumasta jätelavalle. Lapsuusmuistoja.
1971 Ranskasta ostettu kattolampun raato. Tai ei se tietenkään silloin raato ollut, vasta nyt vuosien jälkeen.
Ostin siihen orvokkiamppelin ja suhautin valkoisen ruukun mustaksi ja avot!




Paljon on jo vihreää, mutta paljon on vielä paljastakin.
Kevään vihreiden sävyjen kirjo on kyllä mahtava. Ei tällaista vihreyden palettia ole luonnossa koskaan muulloin.
Nautitaan!

(täytyy vielä opetella tuota kameraa ja kuvaamista...)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Puoliväli

Täytyy varmaankin korjauttaa kamera, tai ostaa uusi (murrr), on nämä kännykuvat niin... Mutta näillä mennään nyt. 
Ei vielä kauhean kaksisen näköistä, mutta kyllä se luonto sieltä pukkaa ja naapuritkin alkavat hiljalleen häipyä viherverhon taakse. Viikon päästä ollaan jo ihan eri maisemissa - ainakin jos sääennusteisiin on luottaminen. (Nykyään ei tosin oikein ole...)

Mansikka...




Pottuloorat leikkii jo kuurupiiloa.

En ole pätkääkään muovin ystävä, ja kuitenkin ostaa pätkäytin kaksi tällaista pönkeröä. Muotokieli puhuttelee. Ja kukat. Tuo valkoinen on kerrottu lumihiutale! Kuten kuvasta ei näy, seurana on orvokkia ja miljoonakelloa. 
Täytynee kuvata joskus tarkemmin, on meinaan aika nätti.


Pömpeli sai vielä pari kiveä edustalleen ja keinun pöytään porasin reiän, jotta sain siihen varjon pystyyn.



Näillä mennään maananaihin.
Aurinko paistaa, tuntuu ihan kesälle!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Tulehen tuijottaja

Sain eilen vihdoinkin sen verran nipistettyä muilta (puutarha)hommeleilta aikaa, että sain rakenneltua The Pömpelille alustan. 

Ja sitten eikun nautiskelua...
Silkkaa tulehen tuijottelua toista tuntia!
--- yksi oli liehuva liekinvarsi ja toinen oli kuivaa puuta, 
mutta minä olin tulehen tuijottaja ---
Ah sitä tuoksua ja lämpöä ja näköä - niin tulen kuin The Pömpelinkin.
Oikeastaan The Pömpeli on kuin sukelluspallo/kypärä, tai naapurin mukaan kuin avaruusalus, mutta niiiiin hieno. Jotain juuri tällaista olen haaveillut Namuun monta vuotta.
  
 Kun olin (tällä kertaa) tarpeeksi tulehen tuijotellut, siirryin tuijottelemaan luonnonihmeitä. 
 Kasvua siellä
 ja kasvua täällä
 ihan jokapuolella

 pensaatkin alkavat jo ihanasti saada väriä pintaan


Tänään kävin sitten tulen sijaan ihastelemassa istutuksia ja tein The Pömpelille uuden "istutuksen".
Oli niin kammottavan näköinen alusta se eilinen, että hui. Vaikka ajattelinkin parennella sitä, niin teinpä kuitenkin kokonaan uuden.

 Tuohon edessä olevalle "tasolle" saa laskettua puulaatikon tai ämpärin tai millä  nyt puita kantaakin. Eilen vaan juoksentelin, suorastaan leijuin, hakemaan aina pari kalikkaa kerrallaan.
Vielä kun saan tuon ympärillä olevan nurtsin kasvamaan, se on noin kammottavassa kunnossa koska tasoittelin koko tuon pihanosan. Tuohon The Pömpelin taakse kasvaa vielä kuunliljaa - kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Kuvat ovat vähän mitä ovat, kamerani runkoon tuli jokin vika joten kuvailen nyt sujuvasti kännykällä....

torstai 7. toukokuuta 2015

Pottuloorat

Kuulostaa ihan lastenlaululta...

Anyway, laitoin pitkän tauon jälkeen pottuja kasvamaan.

Pottuloorat eestä, pottuloorat takaa, pottuloorat istuu, pottuloorat makaa... 
Tässä siis pottuloorat vähän joka suunnalta :)

Yhdeksän laattaa, viisi looraa (tai mitä lie).
Helppo pitää ympäristö siistinä. Takana on pieni kohopenkki jossa kasvaa puskia ja maanpeitekasveja, edessä nurmikko. Ikäänkuin ylimääräisen penkin toin viereen, että saa tihrustella kaikessa rauhassa kuinka pottu kasvaa.









Kohta, ihan kohta, pottuloorat jää piiloon, kun osa näistä kasveista venähtää ihan tuossa tuokiossa parimetrisiksi.
Ja jos ensi vuonna ei kiinnosta pistää pottulooria, voi koko systeemin purkaa ja käyttää vaikka johonkin ihan muuhun, mutta nyt tämä tuntuu oikein hyvältä idealta. Eikö ole yhtään hassumman näköinenkään tuossa paikallaan etupihan toisella reunalla.

Nyt ei kyllä potuta! 
Tai toisaalta potuttaa kyllä - toivottavasti runsain mitoin ja mukuloin!

ps. että muuten oli hieno päivä! Ei olisi (taaskaan) malttanut millään lähteä kotiin. Ilma oli kuin linnunmaitoa, tuuleton, valoisa... kaikki vihersi, ja vihersi vielä enemmän ja kaikki kasvoi niin että edelleenkin humina kuului. IHANAA!