sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Läpi ammuttu huuto

Hieman on hiljaiselon puolelle mennyt täällä blogissa viime aikoina. Jotenkin on vaan tuo aika kulunut täysin muissa puuhissa. On tullut huudeltua sinne ja tänne ja aloiteltua kuntoilua (joka ei ole minulle mikään alkuvuoden automaatti, vaan satunnainen sattuma - aina silloin kun se sattuu alkamaan, niin sattuu alkamaan. Ja toivottavasti ei nyt lopu ihan heti vaan jatkuu ja jatkuu... Saas nähdä :) Tänään kyllä valitsin aamulla kuntosalin sijaan kellarinsiivouksen...
Lisäksi olen tehnyt maalausharjoituksia kaappiin, tuoliin, leluun... Ostellut sitä sun tätä raamia, kaappia, tuolia... Täällä on elämänmuutoksen alkeet alkaneet monella saralla.
Hissukseen ja hiljalleen.

Tässä pari elävän elämän otetta viime päiviltä.
Pitkästä, pitkästä aikaa kävin jopa huutokaupassa. Vitsit kun se oli pitkästä aikaa kivaa vaikka meinasi vähän takapuoli puutuakin. Seurana oli teini joka oli huutelemassa ensimmäistä kertaa - ja kyllä tuo sitten huusikin! Tai oikeammin lappua nosteli omaa lappuaan siihen tahtiin, että jossain kohtaa jo piti sanoa, että ei enää huutoja tähän! Ennen huutokauppaa lupasin, että tönäisen aina hieman jalkaan jos hän saa vielä korottaa. Ei paljon tarvinnut töniä.
Pojan innostus huutokauppaa johtui puhtaasti siitä, että peli/konsolikeräilijänä innostui siitä, että huudettavana oli vanhaa pelisälää. Onnekseen saikin huudettua juuri sen paketin jota eniten havitteli. Muiden systeemien hinnat nousivat sellaisiin sfääreihin, että teini itsekin tajusi, että parempi kun antaa olla, mutta kovasti yritti montakin juttua huutaa.
Kiva kokemus.

Muutama huuto tuli itsekin tehtyä ja tämä huuto oli sellaisesta kapistuksesta jota en ollut ennakkonäytössä edes huomannut, mutta kun näin kuvan, niin... Heikkona kun olen. Näihinkin.

Kun olin lunastamassa tätä huutoa, katselin silmät pyöreänä, että ei piru, mitä tuli huudettua!
Rikkinäinen romu!
Tässä vaiheessa vanhempi mies tuli kertomaan minulle, että hän myös huusi kelloa ja kysyi, tiedänkö sen taustoja. Hän kertoi, että kellosta on sisällissodan aikaan ammuttu luoti lävitse. En tietenkään älynnyt kysyä tarkempaa tietoa, vaikka hän kävi toisenkin kerran jutulla ja painotti, ettei kelloa saa korjata.
Tuolta se luoti tuli..,

ja tuosta se vähän raapaisi...

ja täältä se tuli...
Noh, tästä hämäkinseittien ja pölyn kuorruttamasta kellosta tippui kotimatkalla yläosa kahtena kappaleena pikaruokapaikan lattialle - yksi muu osa oli tippunut jo huutokaupa lattialle. Onneksi kotiin kuitenkin päästiin hirmuisen kuormamme kanssa ja kaikki osat kaikesta tallella.






Kellokoneiston purin pois ja laitoin tilalle patterisysteemin.

En juuri koskaan muista ottaa mitään ennen-kuvia, mutta tässä tämä kello nyt kuitenkin koko hienoudessaan jälkeen. Kaunis se on. Kaunein meidän kaikista seinäkelloista (tai niiden kuorista) ja yhtään ei haittaa vaikka kuinka on läpi ammuttu :) Jäljetkin saavat olla ja pysyä.

 Hyvin pelittää näinkin. On vaan hieman outoa kun heiluri ei heilu.

Toinenkin huutoreissu tuli tehtyä...
Vaikka olenkin iät ja ajat "harrastanut" itämaisia mattoja sekä tehnyt vuosien ajan ostosreissuja Ebay:n sivuille, niin eipä ole koskaan tullut mieleen tsekata käsinsolmittujen mattojen tarjontaa sieltä ennen kuin systeri mainitsi, että oli tehnyt sieltä kaupat.
Vaikka meillä näitä mattoja piisaakin ja vaikka ihan ääneenkin sanoin, että ei kylläkään ole tarvetta matolle, niin oho ja hups, kävi hassusti. Ihan oikeasti kävi hassusti.
 Näinhän se menee, että;
- ensin tutkaillaan mattotarjontaa
- bongataan muutama mukava
- painetaan päähän jonkinlainen aikataulu milloin minkäkin mukavan kohteen huutoaika sulkeutuu
- mennään ruokakauppaan
- kassajonossa muistetaan, että yhden kivan (liian suuren) sopivan hintaisen maton aika alkanee olla käsillä
- kaivetaan kännykkä esiin
- huomataan, että aikaa h-hetkeen on vajaa minuutti
- samalla lastataan kopallinen tavaraa kassahihnalle ja tutkaillaan kuinka kauan edellisellä asiakkaalla mahtaa mennä aikaa kassalla
- tuijotetaan kännykkää ja siirrytään samalla kassan kohdalle
- tehdään nopeaa päässälaskua, missä kohtaa loppusekunteja pitäisi huuto tehdä voittaakseen
- siinä samalla kuunnellaan kassaneitiä, ojennetaan raha, sanotaan ole hyvä ja kiitos
- ja siinä samalla rahojen antamisen ja vastaanottamisen välissä on tehty laskutoimitus ja napautetaan ja pyyhkäistään kännykän näyttöä (ainakin luulen napauttaneeni ja pyyhkäisseeni)
- kassalle lausutun kiitoksen jälkeen katsotaan epäuskoisen kännykän näyttöä joka ilmoittaa, että olet juuri voittanut!
- siirrytään kännykkä kädessä lastaamaan tavarat kasseihin tuijotellen kännykän näyttöä epäuskoisena
- kun tavarat on pakattu, siirrytään tyhjän kassan luokse oikein kunnolla tuijottamaan sitä kännyä - ja lopullista hintaa.


Sama sen väliä, että et tätä mattoa todellakaan tarvitse, sama sen väliä, että hinta nousi jotenkin kummallisesti jokusen kympin yli sen mitä olit ajatellut - älkää kysykö miten, en tiedä - yrittäkää itse samalla maksaa kassalla ja samalla tehdä viime sekunnin huutokauppoja. Ei siinä enää ehdi tutkailla millä hinnoilla huudetaan :) Mutta eipä mitään, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Matto on oikein bueno ja hintakin oli ok.
Onneksi oli vielä lunta kun  matto saapui, niin saatiin putsattua siitä lumihangessa suurimmat 30-50 vuoden käytön jäljet pois. Sen ikäinen (ja näköinenkin) matto on. Mukavaa kulumaa ja jopa yksi paikattu kohta, jota ei kylläkään huomaa kuin etsimällä.


Ensin kyllä ajattelin, että enpä taida miehelle kauheasti huudella (..) viimeisimmästä kaupasta, mutta hetihän minä tuon kerroin ja kerroin senkin, että en kyllä taivaan tosi tiedä, mitä matolla teen, minne sen laitan... Mutta kun oli tuo muutama postinkulkupäivä aikaa miettiä, niin ajatushan olikin ihan selvä: keittiöön! Mies on onneksi sen verran lupsakkaa ja ystävällistä laatua, ettei minun touhujani arvostele tai niihin puutu. Lieneekö sitten oppinut vuosien mittaan, että parempi niin :D


Samalla piti pyöräyttää pari muuta mattoa päikseen, että sain keittiöön kokonaisuudessaan saman punaisen sävyn. Nyt sitten alkaakin kaiketi pojan huonetta lukuun ottamatta olemaan kaikki matot enemmän tai vähemmän  punasävyisiä, mutta mikäs siinä, sopivasti kuitenkin erilaisia.

Nyt tämä lähtee kohti uusia seikkailuja ja askarteluhuonetta.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Aurinkoraidat

Pakkaslukemat tänään noin kymmenen astetta lämpöisempiä kuin eilen, eli noin -15 asteessa huideltiin menemään tämä kaunis aurinkoinen päivä. 












Ihana valoilmiö!
Etelänpuolen (uskomattoman likaisiin) ikkunoihin en viitsinyt tämän enempää vilkaista :) Onneksi sentään aurinko näkyi lävitse ja se pääsi kotiin seikkailemaan säteineen.

Kiitos edellisen postauksen kommenteista (lisääkin saa vielä kommentoida ;). 
Täällä on mietintämyssy tiukasti päässä ja pähkäily jatkuu ja jalostuu. Kiirettä tässä ei onneksi ole, vaan voin rauhassa miettiä ja laskeskella. Lupaan kyllä kertoa sitten joskus, jos jotain tulee tapahtumaan.

Aurinkoista viikonloppua!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Auta naista mäessä!

Nainen kun tulee tiettyyn ikään, niin sehän alkaa pohtia syntyjä syviä.
Minä olen nyt tullut siihen ikään (ei tarkoita, että olisi syntymäpäivä), että olen pohdiskellut, jotta mitä ihmettä teen loput työelämävuodet. Sitä samaa, vaiko jotain muuta. 
Ja koska olen todellakin tullut jo siihen ikään, että en ole kuuminta hottia työmarkkinoilla, niin... Tästähän tulee siihen johtopäätökseen, että jotain ehkä olisi keksittävä jos vielä jotain uutta haluaa.
Mitä sitten? Siinäpä pirullinen pähkinä purtavaksi. Olen nyt pureskellut sitä pähkinää toisessa poskessa jo pitkään. Hiljalleen koko suu on alkanut täyttyä pähkinästä, mutta se nyt vaan ei mene alas eikä tule ylös.
Pattitilanne.

Olisiko vihdoinkin aika tehdä jotain mistä ihan oikeasti tykkää, jotain, jota voisi suorastaan jopa rakastaa.

Olen aina rakastunut sisustamista, vanhoja juttuja ja monenmoista värkkäilyä. Alle kouluikäisestä muistan monia, monia yksityiskohtia sukulaisten ja tuttavien kodeista ja niiden pienesineistä ja huonekaluista. 
Koska koti on koti ja en halua sitä rakentamalla rakentaa ja alvariinsa muuttaa, enkä myöskään halua värkkäillä sinne kaiken maailman juttuja, on asia niin, että en nykyisin oikein pääse toteuttamaan itseäni... 
Namukin alkaa kuuden kauden jälkeen olla moneen kertaan myllätty ja puutarhakin on, noh, moneen kertaan myllätty  - eli siltäkään saralta ei enää ole odotettavissa suurempia haasteita. Puuhaa tietty aina piisaa, mutta ne uudet, isot jutut, ne on kokolailla toteutettu.
Jotain tarttis tehdä.

Nuorena haavelin sisustussuunnittelun parissa työskentelystä, jossain vaiheessa haaveilin entisöinnistä ammattina tai, tai, tai... jotain luovaa tekemistä. Jotain missä näkee kättensä jäljet. Noh, jotain on tullut vuosien mittaan tehtyä, missä kättensä jäljet näkee, mutta ne on pääsääntöisesti mennyttä maailmaa. Ei illata, nyt tarvitaan jotain uutta.

Mutta, koska nyt tässä pähkäilen ja pähkäilen, enkä pääse puusta pitkään, niin pyydän sinulta pientä ajatusapua.

Olen mietiskellyt myös sellaista mahdollisuutta, josko alkaisi tehdä hommia ihan itselleen. Perustaisi pienen kaupan. Pienen sekatavarakaupan.
Juu. Sekatavarakaupan. Ei sisustuskauppaa, ei vanhantavaran kauppaa, vaan sekatavarakaupan.

Sellaisen sekatavarakaupan, jonka artikkeleina on vanhat (pienet) huonekalut, tuunatut ja ihan vaan just sellaiset kuin ne nyt sattuvat olemaan. Vanhat, ja uudet pienet ihanat esineet.
Erilaiset värkkäykset, mitä nyt mieleen tulee ja taito ja mielikuvitus riittää. Erilaisia pieniä sisustusjuttuja, uutta ja vanhaa... Karkkinurkkaus... Pari pöytää kahvilaa... Tavaroita, joita et välttämättä muualta löydä, tavaroita, joita saatat muualtakin löytää, mutta ei kuitenkaan mitä massatuotteita (kai). Pääasiassa yksittäiskappaleita tai "pieniä sarjoja".
Ajatuksella, että koskaan et voi tietää, mitä löydät.

Tilana kauppa on vanhanaikainen, rustiikki, viihtyisä, täysi, mutta ei kaaoksessa... Se on houkutteleva... se on tutkittava, pengottava... se on kohtuuhintainen... 

 Se, mihin sinua nyt tarvitsen on se, että kerro minulle, minkälaisia tuotteita voisit kuvitella haluavasi ostaa (ja nimenomaan ostaa, kaupan tarkoitus on myydä :).
Minkälaisia asioita kaipaat kun haluat ostaa jotain pientä kivaa uutta tai vanhaa omaan kotiin tai jollekin lahjaksi tai viemisiksi. 

Arvostatko tunnettuja merkkejä ja brändejä, haluatko pääasääntöisesti vain niitä vai haluatko kenties jotain aivan muuta. Jotain mitä et välttämättä itsekään vielä tiedä haluavasi :)
Haluaisitko kenties ostaa vanhan somaksi muokatun tuolin, hauskan pehmolelun... verhot, karkkipussin, vanhan virkatun liinan tai jotain vanhasta kehiteltyä uutta... lampun, sohvatyynyn, tarjottimen, taulun... 

Onko sinun päästävä hiplaamaan tavaroita, vai haluatko, että tuote kuin tuote toimitetaan nettisivuston välityksellä postiin noudettavaksi.

Millaista pientä sekavatarakauppaa sinä kaipaisit...
Vai onko marketeista jo kaikki saatavilla. Tai netistä. Tai sisustus- tai vanhantavaran kaupoista.

Tuntuu, että pienten kauppojen aika on varsin haasteellista, mutta helmiä ja menestystarinoitakin joskus ilmaantuu.

Tämä kaikki todellakin on tuolla pääkopassa vailla mitään "todellisuuspohjaa" tai tarkkaa liiketoimintasuunnitelmaa, laskelmista ja muista jutuista puhumattakaan, mutta tämä vaivaa minua niin paljon, että pakko tämä on johonkin suuntaan saattaa. Haudattava mahdottomuutena tai alettava viedä asiaa eteenpäin.
Yksi juttu minulla asialle on. Nimi. Se on vuosia sitten rekisteröity nimi, joka passaisi tähänkin vallan mainiosti :)

Olisin tosi iloinen, jos viitsisit hieman heitellä ajatuksia siitä, millaista pientä kauppaa voisit kuvitella arvostavasi ja käyttäväsi. Mitä se mielestäsi tarjoaisi sinulle. Millaisia elämyksiä...

Minä jään nyt odottelemaan....

Ihanaa uutta alkanutta vuotta kaikille!

Kiitos tähänastisista kommenteista, vastailenkin niihin kunhan kerkiän. 
Lisää vaan mielipiteitä kiitos! 
Saatte olla asiasta juuri sitä mieltä, mitä olette - kaikki vinkit, vaarit ja mielipiteet lämmöllä vastaanotetaan :)

maanantai 14. joulukuuta 2015

Vain piano puuttuu

Nimittäin pianojakkara jo on!
Totuuden nimissä, en minä sitä pianoa kyllä edes halua. Vähän yli 10-vuotiaana kävin jonkin aikaa pianotunneilla, ja sain aivan tarpeekseni pimputuksesta - sillä sitähän se oli. Sananmukaisesti. 
Jostain syystä jouduin pianotunneille. Ja jostain syystä sain 10-vuotislahjaksi myös pianohaitarin. Ja jostain syystä en oppinut soittamaan kumpaakaan. En edes halunnut - kaiketi siinä syy oppimattomuudelle :) 
Vaikka ei tullut tytöstä muusikkoa tai muuten vaan soljuvasti haitaria revittelevää tai repivästi pianoa soljuttelevaa, tulipahan sentään pianojakkaran omistaja!
Vanhan sellaisen. Kuinkas muutenkaan :)

Katselin pari-kolme viikkoa tätä jakkaraa antiikkinettikaupan sivulta. Ja katselin ja katselin. Ja palasin taas tuijottelemaan. 
Lopulta sitten päätin, että antaa mennä, tuollaista olen pitkään haaveillut (kauemmin kuin tuon kaksi-kolme-viikkoa;) ja siinähän se nyt on!

Jossain muuallakin tämä on ehtinyt vuosien saatossa olla. Jostain pohojanmaan suunnalta tuli ja Maria Wias on puumerkkinsä pohjaan vuonna 1909 rustannut.
Nämä on just niitä juttuja joista tykkään, vaikka en sen enempää Mariasta tiedäkään. Mutta jälleen voi antaa mielikuvituksen lentää... 
...kuvitella, kuinka Maria on lettipäisenä elovenatyttönä istuskellut suuren talon salissa pianon äärellä, kieputellut istuimen omalle korkeudelleen ja tehnyt soittoharjoituksiaan...Beethovenin Fur Elise on soljunut uudestaan ja uudestaan salin seinille. 
Jouluisin laaja, herraskainen suku on istunut puolikaaren muodossa tuoleillaan Maria selän takana ja kuunnellut silmät puoli ummessa hänen kaunista soittoaan, kauneimpia joululauluja säkenöivien lumihiutaleiden tipahdellessa hiljalleen ikkunan takana...
 Aikansa harjoiteltuaan ja melkoiseksi virtuoosiksi tultuaan, on Maria puumerkkinsä tuohon tärkeään ja rakkaaseen jakkaraansa raapustanut...

 Tai toisaalta - Maria on voinut ollut vanhempaa ikäluokkaa.
Nutturapäinen tiukka vanhapiika, jonka elämäntehtävä on ollut opastaa kylän kansankynttilän vanhinta tytärtä pianonsoiton hurmaavaan maailmaan. Opettajan tyttären jälkeen vuorossa on ollut tehtailijan nuorimmainen tytär, varsinainen rasavilli, jolla on kuitenkin ollut suuri intohimo pianomusiikkiin ja Marialla vähintään yhtä suuri intohimo soiton opettamiseen.
Voimme kuvitella, kuinka huoneessa onkaan kaikunut tiukat käskyt istua suoraryhtisenä, pitää sormenpäät koskettimilla. sormet ojennuksessa, ranteet jäykkinä... Kuinka rasavillillä on ollut vaikeuksia malttaa kuunnella Marian tiukkoja, mutta kuitenkin ystävällisiä opastuksia musiikin kaikki nielevään maailmaan...
Ja niin on Maria raapustanut nimensä tuohon niin rakkaaseen pianojakkaraansa.
Muistoksi jälkipolville. Jottei kukaan unhoittaisi hänen suurta rakkauttaan musiikkiin.


Olkoon Marian tarina mikä hyvänsä, niin kiva jakkara hänellä on ollut!


Vuosikymmenten saatossa on joku jakkaraa tuosta keskeltä hieman korjaillut. Komiasti isoilla rautanauloilla täräytellyt menemään.

Siinäpä saa nyt naulat olla ja jakkara muutoinkin tuossa alkuperäisessä asussaan. Ehkä sitä joskus hieman entisöin, ehkä en. Sopii tänne tuollaisenaankin kertomaan tarinaansa. 

 Nautinnollista viikkoa!
Musiikilla tai ilman. Jakkaralla tai ilman.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kolme päivää

Kolme päivää on mennyt jonkin sortin flunssan kourissa, äänen menettäneenä, kurkkua kutitellen ja köhien.
Eilen tuli käytyä sen verran pihalla, että tuli tsekattua joulutori. Vesisateessa. Aamupäivästä  kun olisi lähtenyt liikkeelle, olisi vielä ehtinyt oikein kivassa kelissä, mutta kun ei nyt ollut mitään kiirettä, niin ilmakin ehti muuttua täysin. Ja sittenpä onkin taas sadetta piisannut. Näyttää olevan normikeli nykyään - kuten hyvin tiedätte, ainakin etelässä asustelevat.
Perjantaina oli ihanan valoisaa, ja pitkästä aikaa sai otettua valoisan aikaan kuvia, kotona kun vaan makailin ja vetelin 12 tunnin yöunia:) 








Tämäkin päivä on taas mennyt sohvanpohjalla lueskellen ja Itsenäisyyspäivän juhlia toisella silmällä katsellen.



Sohvan toiseen päätyyn vaihdoin  valaisevamman lampun, eihän tässä pimeydessä näe kuin kunnon valossa. Nyt kelpaa pötkötellä ja lueskella.  

Toisessa päädyssä on samanlainen lampunjalka erilaisella varjostimella. Hauskaa, että olen löytänyt lamput aivan eri paikoista eri aikoina. 

Näihin sateisiin...

Loppuun vielä kiitos teille kaikille. On aivan äärettömän ihanaa, että jaksatte poikkeilla täällä ja jättää kommentteja. Kiitos siitä :)
Aivan lopuksi - oikein hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...