sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Jaksaa, jaksaa

Eikö ne jotenkin sillä tavalla huutele kuntosalilla, ohjaajat nimittäin.
Olen jälleen huomannut, että olen oman elämäni kuntosaliohjaaja, personal trainer.
Jos joku sanoisi, että tänään sitten vedät kuuden-seitsemän tunnin kuntosalitreenit, niin johan siinä nauruun kuolisi.
Mutta kun pääsee Namun pihalle kärräämään soraa ja maa-ainesta, heiluttamaan kuokkaa ja tasoiteharavaa (...), niin hyvä kun malttaa välillä kahvit juoda tai jotain suuhunsa pistää.
Ja hups vaan, huomaat, että koko päivä on mennyt, aurinko alkaa laskeutua ja muutenkin jo viileä ilma kääntyy vielä viileämmäksi - ja siinä sivussa kotiväellä pizzan syönti lisääntyy :) Viime viikolla ohjeistin miehiä tekemään vaikka lämpöisiäleipiä koneella jos nälkä yllättää. Eilen aamulla kärvistelin mielessäni ruuanteon kanssa, kun ei millään huvittaisi eikä olisi aikaa, kun on vähän parempaakin tekemistä - ooo, viisas nainen olikin viikolla ostanut jääkaappiin uunimakkaraa, sen ja valmiin muusin osasivat perheen miehetkin tehdä, tänään puolestaan oli sen pizzan vuoro.
Nyt täytyy tosissaan alkaa syventyä tähän jokavuotiseen keväästä syksyyn kestävään ruokaongelmaan: mistä ruoka perheelle, kun se ainoa ruuanlaittaja ei sitä ehdi/malta/halua aina tehdä:) Einekset eivät ole ratkaisu, joten täytynee alkaa täyttää pakastinta. Voi tätä naisen elämää, kun ei saa aina vaan puutarhailla :D
(tasoitin paviljongin ja keinun välisen alueen)

Vaikka viikko on ollut viileänpuoleinen, ei tuolta tontiltaan malta millään poiskaan olla. Heti kohta töitten jälkeen sinne siis, koska kummasti aina hommaa löytyy ja sormia syyhyttää. Olen jo useamman vuoden ajatellut, että no nyt ei tänä keväänä/kesänä ole enää isompia hommia, nyt vaan nypin kukkia ja ajan nurmikkoa, mutta, voisiko olla niin, että puutarhan suhteen vaan on loppumaton mielikuvitus ja loppumaton "täydellisyyden" tavoittelemisen tarve?
En muista, että mikään koskaan olisi saanut minuun samaa loppumatonta draivia päälle kuin puutarha :) Kun kerron miehelle, mitä olen minäkin päivinä tehnyt, tuo suurinpiirtein pyörittelee silmiään ja sanoo, että rauhoitu, sulla on koko kesä aikaa.
Mutta kun ei ole! Tai on, mutta kun ei ole. Ne hommat on tehtävä just nyt, heti. Kynnys jättää homma kesken päivän päättyessä on suhteellisen korkea, mutta toisaalta varsinkin nuo maansiirtokoneen hommat ovat tuntimäärällisesti niin aikaa vieviä, että hommat väkisinkin jakautuvat useammalle päivälle. Yritys saada hommat saman päivän aikana loppuun on kovat, mutta usein käytännössä mahdottomat.
Puutarhakärsivällisyyttä nainen, puutarhakärsivällisyyttä!
Eilenkin vielä tasoitin haravalla (jo viikolla aloittamaani maan tasoitus operaatiota) vielä vähän tasaisemmaksi, ja hups reilut kaksi tuntia hupsahti siihenkin pikku tasoitteluun. 
Kroppa kiittää. Pää kiittää.
Tai no, nyt just tuntuu siltä, että kroppa ei taivu mihinkään suuntaan, kotiin kävelykin oli aika köpöttelyä. Ehkäpä kiitos on päivän betonilaattojen; nosto autoon, autosta pois, nosto kottareihin, kottareista pois jne. satojen kilojen edestä nostoja. Päivällä kun puhuin miehen kanssa puhelimessa, sanoin, että siirtelen tässä samalla toisella kädellä laattoja (á 11 kg), tuo väitti, ettei kuulosta kovin naiselliselta :)
Joskus näen mielikuvissani itseni liihottamassa vaaleassa hulmuavahelmaisessa röyhelöunelmassa pitkin kesäisen kukkeaa puutarhaa, puhtaat kauniit puutarhahansikkaat ja puhdas kaunis sekatööri kädessä, rauhalliseen tahtiin, kukkapenkiltä toiselle, välillä siemaillen virkistävää, pirskahtelevaa vettä... Jonakin päivänä! Jonakin kauniina kesäpäivänä :)
Nyt todellissuus on se että "liihotan" pitkin puutarhaa rimpsuhelmaisessa hameessa kumpparit jalassa, tai jossain ihan missä sattuu, osin "normivaatteissa", osin putarhavermeissä hiukset täynnä erilaisia kokkareita ja risunpaloja.
 Mutta haitenneeko tuo mittään.
Oltaisikos sitä mieltä, että kevät on ihmisen parasta aikaa! Ollaan!

Istutin tänään ihania valkoisia orvokkeja - toivottavasti näitä saa vielä lisää!
 Lisäksi istutin 50 gladiolusta, naapurilta saatuja liljan juurakoita, sammalleimua, heittelin sekaan hieman unikonsiemeniä, siirtelin muutaman kasvin paikkaa ja, ja.... odotan innolla mitä kesä tuo tullessaan tuolta maasta. En enää edes muista mitä kaikkea uutta (naapureilta saatua) sinne istuttelin viime kesän loppupuolella.

Täytynee tänä kesänä pikkuhiljaa kukintojen alkaessa tehdä uutta päivitettyä karttaa pihasta ja sen istutuksista. Vanha kartta on parin kolme vuoden takaa, eikä todellakaan moninpaikoin pidä paikkaansa sen enempää kasvien kuin niiden paikkojenkaan osalta :) 

Puksipuitakin istuttelin eilen ja niiden väliin sammalleimua ja etupuolelle maksaruohoa, joka myös leviää kovasti. Taustan hiekat on vielä vinkisin vonksin, on soraa ja koristekiveä... Ensin pitäisi kai ratkaista tuon rapistuvan valesokkelin kohtalo :( 
Repsottaa pahasti niin kuin näkyy, viikolla oikein revin paloja irti, että saatiin vähän tutkailtua perustusten kuntoa.

Viikolla kaveri kävi raksimassa omppupuut, oikein kunnolla. Jihaa, tänä vuonna ei tule paljoakaan omppuja!

Kyllä tämä tästä, alkaa jo kuulkaas kivasti vihertää moni, moni juttu!
Kuvan etualalla jättilaukkaa jotka tulevat esiin aikamoista laukkaa - johtuisikohan nimi siitä...
Ihanaa, aurinkoista viikkoa kaikille
toivottaa ruumiillisesti väsynyt,
henkisesti virkeä
liian pitkien juttujen kirjoittaja...

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Tapaus Chesterfield

Meillä on vuosia ollut kaksi Chesterfield-tyylistä sohvaa, joista toinen jo ostettaessa oli hieman pintaviallinen ja vuosien saatossa siitä tuli oikein isosti pintaviallinen, kulumiseen ja pinnan repeämiseen asti.
Näin ollen olen jo pitkään seurannut erilaisia myyntipalstoja löytääkseni suorastaan rakkaan sohvan tilalle uuden (käytetyn) vastaavan. Kaikki vastaan tulleet ovat olleet joko törkyhintaisia tai hinta-laatusuhteeltaan törkyhintaisia tai sitten vain yksinkertaisesti törkyä ja siltikin vielä hintaisia. Koska en halua enkä voi maksaa silkintilkkuja ja ostaa sohvaa esim. eräästä englannintuontia harrastavasta hintavasta liikkeestä, päätin mennä ja ostaa sohvan toisesta liikkeestä, joka kyseistä sohvaa näyttää myyvän.

Nyt seuraa tarina asiakaspalvelusta.
Astelin liikkeeseen lauantaina ja keskustelin pitkään kauppiaan kanssa ko. sohvasta ja kaikenmaailman mistä lie. Kotona sanoin miehelleni, että kävinpä muuten ostamassa sohvan, ja myyjä oli just tasan autokauppias. (Anteeksi autokauppiaat)


Sovimme siis kaupat. Maksoin sohvan etukäteen, koska ajattelin, että se on helppo homma, senkun vaan sitten odottelee sohvan toimitusta. Toimitusajaksi sovittiin pari viikkoa.
Päivää ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, soitin liikkeeseen ja kysyin, milloinkahan sohva olisi tulossa. Henkilö puhelimen toisessa päässä ei tiennyt mistään mitään, joten oli pakko kysäistä, voisiko joku siellä kenties selvittää asiaa, ja soittaa minulle takaisinpäin. Näin tapahtui. 
Sisältö puhelimen toisesta päästä oli osapuilleen näin: eeeii se vielä ole tullut. Maahantuojakin on ensi viikon kiinni, kun on vajaa viikko (perjantai pyhäpäivä), en minä tiedä, milloin se tulee, kun ne on ensi viikon kiinni.  Ei kai sulla nyt niin kiire ole sen kanssa... Soittelen sulle reilun viikon päästä tiistaina kun pyhät on ohi ja ilmoitan sitten milloin sohva tulee…


Vanha sohva lähti sovitusti uusiin seikkailuihin kun uuden oli määrä tulla... 
Siinä sitten meni reilu viikko ja meni päivä jolloin kauppias oli luvannut soittaa. Meni seuraavakin päivä ja sitä seuraava, jolloin päätin, että nyt en enää soita, vaan laitan meilin, kas näin:

Tilasin (ja maksoin) teiltä Chesterfield-sohvan lauantaina 14.3. Toimitusajaksi luvattiin pari viikkoa. Ei pari-kolme viikkoa, vaan pari viikkoa, jonka tulkitsen kahdeksi viikoksi mahdollisella parin päivän heitolla suuntaan tai toiseen.
Soitin ja kysyin teiltä sohvan toimituksesta pari viikkoa myöhemmin, perjantaina 27.3., jolloin teillä ei ollut aavistustakaan sohvan tulemisesta - mutta, kauppias lupasi palata asiaan ja soittaa minulle tiistaina 6.4. Kuinka ollakaan, tuo tiistai oli ja meni, eikä soittoa kuulunut. Ylihuomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun sohvan tilasin. Eli on kulunut tupla-aika siihen, mitä luvattiin. Enkä ole koko aikana saanut teiltä minkäänlaista yhteydenottoa tai tietoa aikataulusta.

Voinette siis arvata, että olen erittäin pettynyt toimintaanne ja täydellisesti pettäneeseen aikatauluun.
Odotan teiltä pikaisesti vastausta tähän sähköpostiosoitteeseeni siitä, mikä on sohvan toimitusaikataulu.

Terveisin
Tiina XXXX

Sain vastauksen:
Hei,

Sohva tulee meille seuraavassa toimitus erässä joka tulee ensi Torstaina.

T: (firman nimi)

Wau, kiitos tästä erittäin informatiivisesta viestistä, jonka oikein Firma on lähettänyt!
Tässä vastaukseni edelliseen (tässä kohtaa pinnani alkoi jo palaa):
Upeaa! Vain viiden viikon toimitusaika sovitun kahden sijaan. 
Ja mikähän on aikataulu, jolloin sohva on toimitettuna minulle? 

Ps. hyviin tapoihin kuuluisi edes pahoitella täydellisesti epäonnistunutta toimintaa.

Tiina XXXX

Edelliseen firma vastasi selvästikin eri ihmisen kynästä:
Hei,
Sohva saadaan toimitettua perille heti kun se saapuu meille.

Olette oikeassa. Toimituksemme ei ole tällä kertaa onnistunut
odotetulla tavalla. Omasta puolestani  pahoittelen asiaa.
Erittäin valitettavia asioita joita joskus tapahtuu.
T: (ihmisen nimi)

Vihdoinkin asialliseksi luokiteltavaa toimintaa. 
Tähän vastasin seuraavasti:
Kiitos vastauksestasi.

Odottelen soittoa torstaina tarkemman tuontiajan sopimiseksi.

Tiina XXXX

* * * *

Tuli edellä mainittu torstai, kello lähenteli iltapäivää. Ei soittoa. Noin kello 15 lähetin kaiken edellisen jatkoksi viestin:

Hei

Olen odotellut soittoanne tämänpäiväisestä sohvan tuonnista - mihinkähän aikaan sohva on tulossa?

Tiina XXXX

Noin puolen tunnin kuluttua puhelimeni soi pariin otteeseen, mutta olin paikassa jossa en voinut vastata puhelimeen, joten soitin takaisinpäin kotvasen kuluttua.
Puhelimeen vastaa taas nainen, joka ei tiedä mistään mitään. Rukoilen pikaisesti mielessäni, että seuraavaksi puhelimeen tulisi nuorimies joka osasi vastata viestiini omalla nimellään ja jopa jotenkin pahoitella asiaa. Mutta ei, autokauppiashan se siellä. En tiedä, mitä örähti puhelimeen tullessaan ja en saanut selvää syystä, miksi sohvaa ei voida toimittaa juuri tänään, sovittuna päivänä… Hän kysyy olenko seuraavana päivänä, perjantaina, kuinka kotosalla, että sohva voidaan toimittaa. Kerron, että olen järjestänyt asiat niin, että meillä on joku kotona TÄNÄÄN, kun sohvan piti tulla, joudun nyt hieman miettimään, mihin aikaan huomenna sopii... Pikaisen mietinnän jälkeen sanon, että neljän aikoihin sopisi. Kauppias ehdottaa jotta jos vaikka viiden-kuuden aikaan. Noup! No entäs neljän-kuuden aikaan? Nuop, olen neljän aikoihin kotona – ja samalla kertaan hänelle, että olen viisi viikkoa odottanut sohvaa, enkä enää jousta kahden tunnin odotusaikaan. Lupaan olla kotona passissa viiteen saakka, johon mennessä sohvan on tultava.
Se siitä puhelusta.


Koitti perjantai. Arvatkaa sainko sohvan. No sain! Kello 16.40 puhelin soi ja tuojat ilmoittivat olevansa pihassa. 


Siinä se on, todistettavasti.
Joopatijoo. Hyvä, tai edes asianmukainen, palvelu tänäpäivänä on tuntuu välillä olevan kiven alla. Kuinka helposti tämäkin asia olisi ollut hoidettavissa; soitto puhelimeeni ajoissa, että valitettavasti toimitusaikataulu nyt hieman venyy, tms. Vähintä mitä olisi voinut odottaa, on se, että edes silloin kun sohva oli jo viikkoja myöhässä, olisi soitettu silloin kun sovittiin. Mutta kun ei niin, ei. Pakko sanoa, että tämän firman saldo on puhdas nolla asiakaspalvelun suhteen.


Tässä on kaikki mitä firmalla oli sanottavaa siitä, että sain sohvan sovitun kahden viikon sijaan viidessä viikossa (ja tämäkin tuli vain ja ainoastaan siksi, että hieman ikäänkuin potkaisin nilkkaan):

Olette oikeassa. Toimituksemme ei ole tällä kertaa onnistunut
odotetulla tavalla. Omasta puolestani  pahoittelen asiaa.

Erittäin valitettavia asioita joita joskus tapahtuu.


Viime kuukausina vastaani on tullut pari muutakin huonoksi luokiteltavaa palvelutilannetta jotka (myös) olisi helposti hoidettu kuntoon pienellä viitseliäisyydellä ts. normaalilla "otan vastuun tästä asiasta" - toiminnalla, eikä siten, että asiakas joutuu peräänkuuluttamaan sovittuja asioita, vieläpä useampaan kertaan. Toisaalta, juuri tällä viikolla sain erittäin hyvää palvelua apteekissa, jossa farmaseutti oma-aloitteisesti soitti kolmeen muuhun apteekkiin asiani hoitamiseksi. Sanoisin näin näppituntumalta, että palvelut, jotka ovat tässä ja nyt, toimivat ja palvelu on usein tosi mukavaa ja asialllista, mutta kun mennään sektorille jossa joudut tilaamaan jotain, palvelu-/toimitus-/informaatio-into katoaa jonnekin. 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Mullinmallin

Namun piha nimittäin.
Olen parina päivänä kuokkinut ja kaivanut paviljongin ja pihakeinun välistä maastoa, kas kun se on sen verran epätasainen (rinne), että päätinpä nyt laittaa senkin kuntoon. Ja vähän kaikkea sitä ja tätä on siellä ja täällä ja ties mitkä kaivaukset kesken ja satatuhatta kukkaa ja puksia odottaa istutusta ja.... Ehkäpä näistä joskus jotain tarkemmin.

 Koska pihasta ei nyt saa kauhian komeita kuvia, laitetaan eetteriin yläkerta tältä keväältä.
Ei mitään ihmeitä, kotoa raahasin mukanani maton. Täytyy kai siirtolapuutarhamökissä ala- ja yläkerrassa käsinsolmittu matto olla ;) Katselin mattoa kotona lähes 20 vuotta ja nyt riitti siellä päässä, joten kokeillaanpa näin:







Vaalea vanha komuutti muutti Saliin ja tilalle tuli pirtinpenkki. Irtopatterinkin sain nyt mukavasti pöydän taakse piiloon. Muuten mennäänkin samoilla vanhoilla tavaroilla - kierrättäen. Ylä- ja alakerran, kodin ja Namun väliä. 
Onneksi Salin vanha soikea pöytä löysi vajan kautta kierrättäen uuden kodin naapurimökistä (tai mökkiläisen kodista).




 Iloista loppuviikkoa!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Aina ei voi ymmärtää

miten ihmeessä tuosta rujosta maasta voi joka ikinen vuosi nousta jotain niin vihreää ja ihanaa. Täällä ja siellä ja ihan missä vaan, missä kevät ottaa vallan.

Kukkapenkki - jossa nyt on ihanan paljon tulppaanin alkuja 
 ja myöhemmin siinä on jotain muuta

Edellisen vasemmalle puolelle jää kohtuullisen kukkea alue, joka nyt edustaa orvokkien voimalla
 ja kesällä hieman suurieleisemmin
(kuvattu puskan toiselta puolelta)

Etupihan toinen puoli on aika karu
 mutta onneksi kesällä parenee

Kaaheen laakeeta aakeeta on nyt 
no hieman kasvaa puskaa eteen. 
Ei löytynyt ihan vastaavaa kuvaa, joten pistin kaksi kuvaa, jotka ovat samaan suuntaan otettuja kuitenkin.


Tiekin on harmaa (ja siisti, tuli sekin uudelleen hiekoitettua omalta osuudelta tänään)


 Möksän takapuolen huoltokäytäväkin on uudelleen hiekoitettu - ok, tähän oli apuna lapsityövoima, poika kärräsi toistakymmentä kottarillista soraa. Ei ihan pikku juttu, yhden kuorman hakuun menee noin 10 minuuttia ja loppumetreillä on ylämäki. 
Jotenkin ei vaan itseäni sattunut homma innostamaan... varsinkin, kun olen niitä kärryllisiä kuljettanut tähän tontille lukemattomat määrät jo pelkästään rinnetontin osittaisten tasoitusten vuoksi.
Niin mutta, se takapuoli
 (rappuset tosin on jo etupihan puolella...)

No voi jee. Naapureita! Ja paviljongin raato.
 Toisaalta, ei ne enää kauaa näy. Tai no, ehkä vielä hetken :)

Lisää naapureita!
Naapureita?

Entäs sitten periferia?
 no juu, siellä voi laiskotella näkymättömissä.

Taasko niitä naapureita?
 No ei näy edelleenkään, vaikka onkin inasen eri kohta kuvassa (mutta sama puu).

Tänään sain pihan haravoinnin yms. lisäksi laitettua ensimmäiset orvokit - silleen harvaan istutettuina, että lämpöisemmillä keleillä voi istuttaa väleihin muutakin kukkaa
 Kyllä niistäkin vielä hyvä tulee. Osa näistä pelargonioista on nytkin kasvamassa ja odottelemassa laatikkoon pääsyä.

Laitoin minä vielä parit amppelitkin puihin roikkumaan, mutta niille ei nyt just ole vastinetta :)

Olisipa huomennakin nätti  päivä. Vielä olisi vähän jotain hommeleita :)

Tontti (tai palsta, niin kuin virallisesti sanotaan) alkaa olla jo nyt aika kivassa jamassa, samoin möksän sisäpuoli. Mutta vielä olisi omppupuiden raju leikkaaminen (kaverit "saa" suorittaa), kuistin lattian maalaaminen, kattohuopakin pitäisi kai uusia  (kts. omppupuut) ja möksän kivijalka sanoo kohta sopimuksen irti (katsotaan nyt, mitä ammattilainen sanoo) (kts. omppupuut) ja vähän kai pitäisi puutarhaakin laittaa ja ikkunapieliä maalailla. Ja kai sitä voisi jotain muutakin kivaa keksiä, kuopsuttamista, ruopsuttamista ja kuskaamista :)
Kyllä kevät on kivaa aikaa!

ps. ihmettelen vaan, kuinka jotkut eivät ole vielä malttaneet edes  k ä y d ä  mökillä! 
Minä puolestaan alan kohta lojua riippumatossa ja katsella naapureiden hommia - siihen asti kunnes puskat kasvaa :)

Kuopsutellaan - ja seurataan kasvun ihmettä!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sali

Tehdäänpäs nyt toinenkin postaus samaan syssyyn.

Laittelin eilen ja tänään Namun suuren suurta Salia. Vein sinne kellarissa lojuneen pöydän ja aloin pöyritellä, josko saisi jotain mukavaa aikaiseksi.
Lähes kaikki tavara on jo olemassa ollutta, toin vain pöydän, osan tyynyjä ja talvella huutonetistä Namua varten ostetun maton, sekä kaksi pientä kanavatyötä seinälle sekä vanhan ihanan radion.
Vaihtelin vaan hieman huonekalujen ja kattolamppujen paikkoja, otin sivuverhot oviaukosta ikkunaan ja pistin pikku jutut paikoilleen.
 





Radio on made in USA ja vuodelta 1933. Tähän on sisuskalut vaihdettu - toimii. Love it!


 
  




Tämä lamppu täytyy vielä joskus päivänvalolla kiinnitellä, tarvii sen verran silmiä tuon johdon lyhentämisen kanssa, ettei viitsinyt ruveta enää hämärtyvässä illassa askartelemaan.

Vanhan sivustavedettävän sängyn paikka on kuistilla - ei Salissa, missä se viime kesän vietti. Kyllä se vaan näin menee. Mutta aina tarttee vähän kokeilla....

Ihanaa, ensimmäiset pihatyötkin tehty - puolikas etupihaa raivattu!

Mukavaa viikonjatkoa!