keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Uutta vanhaa

Näköjään keittiö pysyy edelleen pienen uudistuksen kourissa - 
tässä kodissa hyväksi havaitulla linjalla; vanhaa, käytettyä, tummaa...
Ei mitenkään trendikästä, mutta niin oman makuista.

Uusi "erillistuoli"
(kuvat ovat hieman mitä ovat, hyvässä huonossa valossa otettuja kännykkäkuvia. Näillä mennään).

Pöytä. Jalka. Ohlalaa, mitkä muodot!

Ihanasti elämää nähneet tuolit - joista pari on vielä työn alla liimauksineen ja muine korjauksineen, ovat  ehkä jo miltei liikaakin elämää nähneitä. 

Pöydän jatkettavuus tuli yllärinä. Pöytälevyn alla on jatkoja tosi mainiolla systeemillä, jatkoja ei edes huomaa ennen kuin nostaa pöytälevyn pois. En olisi varmaan ikinä keksinyt jatko-osia, jos ei pöytä olisi tullut kotiin "palasina".
Ei tuo pöytä tosin koko mitassaan minnekään mahdu :)

Tuo koristeleikattu alaosa on jatkopalaa.

Emännäntuoli. Ja ihan vähän kai muidenkin :D

Matto ja kalusteet mätsäävät namusti yhteen.
  

Lamppu tuli samaan syssyyn.
Vanhaa tuotantoa sekin.

Joskus nuorena likkana en tiennyt kamalampaa lamppua kuin Mariateresia. Nyt on toisin :)
Oli siinä kyllä putsaamista, mutta kaunotar sieltä kuoriutui.
Josko keittiö alkaisi olla kuosissaan...

Sitten vielä ihan muuta asiaa.
Nyt kun olen avannut tuon Instagram-tilin, niin aion sitä tässä lähiaikoina myös käyttää - se lienee sen tarkoitus :)
Ehkä hieman "periaatteideni vastaisesti" aion jakaa teille elämää hetkessä, eli matkaani rapakon toiselle puolelle, New Yorkiin.

Jos kuvat Isosta Omenasta kiinnostaa, niin olehan kuulolla Instan puolella (linkki tuolla oikeassa laidassa). Lauantaina tiedossa reissun ensimmäiset tunnelmat.

Kivaa pääsiäistä kaikille! 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kaapin uusi kuosi

Tuntuu, että viime viikot olen maalannut, jonka jälkeen olen sitten taas maalannut. Tämän jälkeen olen ottanut pensselin käteen ja maalannut... Kaikenmoista; kaappia, pöytää. jakkaraa.... 
Kivaa hommaa :)

Keittiön kaapinkin sutaisin uuteen kuosiin. Suklaanruskeaan. (Suklaata lienee montaa plaatua ja väriä, ja tämä kaiketi niistä yksi).

 


Kaapin edustan tuoliin vaihdoin samalla uuden kankaan. Nyt siinä on ihanan rouhea pellava/juuttikangas. Väri ei oikein ole kuvassa edukseen, mutta oikein bueno se(kin) on.

Ennen kaappi oli maalattu 2-väriseksi ja vuodet olivat sitä jo kaltoin kohdelleet. Edellinen maali ehti olla pinnassa lähes 20 vuotta.

Pienestä on immeinen onnellinen :)

Ps. itsenikin yllättäen pykäsin tänään instagram-tilin! Sieltä löytynee jatkossa jotain mitä täältä välttämättä ei. Nyt tosin tätä samaa kaappia - ja yksi söpönen kissakuva :) Saapi käydä sielläkin ihmettelemässä. 
Minä ihmettelen täällä...

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Rahahuolet pois!

Tänä aamuna minua tervehti työmeilissä vastustamaton lainatarjous.
Olen kahden vaiheilla, pyytääkö lainaa vai ei. 
Tämä lainatarjous jotenkin niin sykähdytti sydäntä. Ei mitään turhia lupauksia, ihan vaan simppeli laina olisi tarjolla.

* * * * * 

Hyvää päivää

Tämä on Tesco Pankki Laina on 2% sekä yrityslainojen ja henkilökohtaisia lainoja, jotka projektin ja yksilölliset tarpeet pystyvät tarjoamaan lainaa.

Täytä lomake jos kiinnostaa

Koko nimi:
sukupuoli:
maa:
Tarvittava lainan määrä:
Kesto:
Käyttötarkoitus:


Nopea vastaus on tarpeen

  parhain terveisin
Rebecca Smith.


* * * * * 

Sillä aikaa, kun minä vielä harkitsen, sinä voit pyytää Rebeccalta lainan, kopioi vain oheinen viesti itsellesi ja vastaa siihen. 
Jos kiinnostaa. 
Tosin Rebekka unohti laittaa meiliosoitteensa, mutta ehkäpä lainan myöntäjä onkin Erich Mueller Bioharmonikista - hän kun oli meilin lähettäjänä.

Kivaa perjantaita!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Keittiö uusiksi

Ihan vaan tavaroita pyöritellen. Tai ehkä oikeamminkin; raahaten ja tuupaten.
Ja mitä ihmeitä voikaan saada aikaan, ei meinannut itsekään uskoa. Köksän huonekalut ovat olleet niillä sijoillaan viimeiset viisi vuotta, joten jotenkin on jo tottunut, että se on nyt siinä eikä siitä sen enempää. Mutta...
Tässä keittiö ennen, noin suurinpiirtein;
Ei nyt äkkiseltään löytynyt kuin nämä pari kuvaa, eli sohva ovensuussa ja pöytä ikkunan edessä - pikku apulaisen kera.

Kevyen raahauksen jälkeen

Keittiö nyt:

Kaappi on sohvan paikalla (jossa se on ollutkin joskus kauan sitten ennen sohvan tuloa)

Kaappi on Sofian ja Villehardin häälahja 3.6.1884. He olivat miehen isoisän vanhempia.


Sohva on kaapin tilalla.
Tykkään kun tuo läpi ammuttu kellokin tulee paremmin esiin ympäristön ollessa vaalea.

ja ruokapöytä on pitkittäin, kun se oli ennen poikittain

Lisäksi keksin, että pöydässähän on jatkopala (oikeasti niitä onkin olemassa kaksi), mutta kuten kuvasta näkyy, en ole koskaan kuvitellut tarvitsevani tätä pöytää pitkänä, enkä näin ollen ole aikanaan maalannut jatkoja.

Maalausta odotellessa :) Sikseen saa liina peittää erivärisyyden.




Lopuksi vielä seinäasukkeja. Pässinpää on oikeasti jostain massasta tehty, sarvet kyllä ovat oikeat, samoin hampaat - tosin en tiedä, ovatko minkä lajin...

Kalusteiden pyörittely toi keittiöön yllättävästi lisäneliöitä ja luonnollisesti ihan eri tunnelman. 
Tykkään! (No, en kai olisi tätä muuten tehnytkään ;)

ps. löydätkö kuvasta kissan - itse huomasin juuri äsken.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kuinka tuunailin tuolin

Tulipa mieleeni, että jos jotakuta kiinnostaa, kuinka tällaisen vanhan puutuolin saatoin ajantasalle, niin tässä pieni selostus.

Tämä tuoli oli kahdesta se "huonokuntoisempi", eli rungossa oli sen verran sanomista, että käsinojan seutua joutui liimailemaan, mutta mennäänpä tekojärjestyksessä.

Ensimmäisenä putsasin tuolin.
Tuoli on vanha tammituoli, joka on joskus muinoin vahattu. Muuta käsittelyä sille ei ole tehty, joten putsaaminen oli helppo homma. Putsaamisesn käytin vauvoille tarkoitettuja peppupyyhkeitä, jotka ovat mainio apulainen ilman kovia aineita.
En kylläkään ole lukenut tuoteselostetta, mutta kuvittelisin, etteivät moiset pyyhkeet pahemmin sisällä myrkkyjä :)
Putsaaminen on paras tehdä pikkuhiljaa nurkka kerrallaan ja kun koko tuoli on käyty läpi, aloittaa homma uudestaan. Ensin lähtee irtolika ja rasva ja samalla vanha vaha pehmittyy ja toisella kierroksella alkaa vahakin irrota enemmän. Ja kolmannella, ja.... Silmämääräisesti on helppo todeta mistä putsata enemmän tai mistä vähemmän. Käsissä on muuten hyvä pitää kertakäyttömuovihanskoja, sen verran kädet suttaantuvat.

Kun lika ja vaha on poissa ja puu alkaa näyttää ikään kuin kuivalta ja selvästikin eri väriseltä, on uuden vahauksen aika. 
Vahaukseen käytin JDL:n antiikkivahaa, joka on osoittautunut suorastaan äärettömän mukavaksi tuttavuudeksi. Vaha on kivan notkeaa ja levitykseen käytän pensseliä.
Ensin levitin pintaan värittömän vahan, jonka annetaan kuivua puolisen tuntia. Tämän jälkeen vaha kiillotetaan nukkaamattomalla rätillä - vaikkapa vanhan paidan palanen voi olla mainio tähän hommaan.
Toiseksi vahakerrokseksi laitoin tumman vahan, joka sopi ainakin näihin tuoleihin kuin nakutettu. Puun syyt tulevat kauniisti esiin. Muista levittää vaha (tai maali) puun syiden suuntaisesti niin jälki on kauniimpi.

Ensimmäisen vahauskerroksen jälkeen korjasin käsinojan puuvaurion.

Laitoin ohuella taipuisalla hammastikulla puuliimaa kaikkiin irvistäviin koloihin niin paljon kuin suinkin sain sinne tuupattua ja tämän jälkeen puristin korjatut kohdat tiukasti puristimilla kiinni,
Puun ja puristimien välissä on kangasta, jottei puristimet tee jälkiä puuhun,
Kuten yläkuvassa näkyy, ylimääräinen liima tursuaa puristusvaiheessa pois koloista, se kannattaa pyyhkiä kostealla rätillä tai talouspaperilla pois.
Liimasin käsinojaa molemmista päistään sekä halkeaman,
ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, halkeama on viime talven lumia. Nyt ei käsinoja nitku eikä natku!

Riippuu vauriosta, kannattaako esim. juuri käsinoja irrottaa kokonaan ja liimata uudestaan, vai riittääkö, että tursottelee liimaa repsottavaan väliin. (Osin irrottaminen ei aina ole helppoa...). 

Kun liima on kuivunut ja runko on valmis vahauksineen - istuimen kimppuun mars. Tässä tapauksessa vanha istuin on loistavassa kunnossa, joten se kaipaa vain uutta kangasta. Ensin ajattelin purkaa vanhan kankaan pois, mutta a) niitit oli todella hankalat poistaa kovasta puusta b) kangas oli ehjä ja kestävä ja se oli laitetettu hyvin paikoilleen joten päätinkin jättää vanhan kankaan uuden alle, sillä uudenkin kankaan kanssa istuin mahtuu (tässä tapauksessa) paikoilleen. Kannattaa kokeilla, ennen kuin niittaa uuden kankaan, mahtuuko istuinosa edelleen paikoilleen vaivatta joda vanhan kankaan jättää alle.

Vanhoissa istuimissa on käytetty hieman erilaisia materiaaleja kuin nykyisin vaahtomuovin aikaan. Tämä istuin on tehty puukehikkoon käyttäen säkkikangasta alustana.






 Kahden säkkikankaan väliin on laitettu meriheinää ja koko helahoito on ommeltu "kasaan" jottei heinä pääse liikkumaan. Tämän jälkeen koko komeuden päälle on vielä laitettu pehmikkeeksi meriheinää ja päälle vielä palanen eräänlaista vanua joka viimeistelee istuimen ja pitää meriheinän paikoillaan. Nämä vanhan ajan täytteet ovat siitä hyviä, että ne kestävät vuosikymmeniä ja hylkivät kosteutta, joten oikeissa olosuhteissa ne todellakin kestävät.

Sitten vaan uusi kangas päälle



jonka jälkeen tuoli onkin kuin uusi

ja sillä on jälleen pitkä, pitkä elämä edessään


Olisihan tuolit periaatteessa voinut jättää sellaiseksi kuin ne taloon tullessaan olivatkin. Olisi vain pyyhkinyt irtolian pois ja avot.


Mutta tulihan näistä nyt kyllä aika paljon makeammat.


Ja siistimmät. Ja kiiltävämmät.

Tiedä sitten, raaskinko näistä edes luopua:) Toistaiseksi en ainakaan.




Toivottavasti tästä oli jotain apua, jos suunnittelet joskus pientä kasvojen kohotusta tuolille.

Mukavaa tulevaa viikkoa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...