maanantai 17. elokuuta 2015

Pelargoniat, ruusut ja muut

Olen "aina" tykännyt pelargonioista, varsinkin erilaisista vaaleanpunaisen sävyisistä. Vuosikausia ostin kevään ensimmäiset lohenpunaiset pelargoniat kotiin aina kun vain näin niitä myynnissä. Aivan ohittamaton paikka. Pelargoniat olivat jotenkin se todellinen kevään merkki. Aika outo kevään merkki, mutta näin se vaan oli.
Sen jälkeen, kun hommasin Namun, en ole ostanut kotiin yhtään pelargoniaa, vaan kaikki ovat olleet Namun piristykseksi.
Nyt minulla on muutamia pelargonioita, joita olen jo muutaman vuoden talvehdittanut. Ai että, ne vaan paranee vuosi vuodelta, kohta alkaa olla ongelma, etteivät mahdu ikkunalaudoille talvehtimaan. Yhtä purkkia olen säilytellyt rapun ikkunalaudalla ja loppuja pimeässä viileähkössä kellarissa. 

Tämä alla oleva on ikkunalautapurkki. Aikamoinen jötkäle. 

Kukka näkyy tässä vasemmalla - ja samalla voin kertoa, että sain kuin sainkin vihdoinkin viikonloppuna lautatavaraa ja tein terassinpäähän rappusen. Kyllä on nyt huomattavasti mukavampi astella ylös ja alas. 


Seinällä on puolestaan muutaman vuoden vanhat Mårbackat.

Aika reilunkokokoisia, olisikohan sivumitassa n. 70-80 cm.

Pöydälläkin on yksi, joka on hieman huonossa hapessa, mutta hyvä tästäkin vielä jonain kesänä tulee.


Onhan näitä... Tosin tämän vuotisia. Mutta kellariin pujahtavat nämäkin.
(terassi ei ole noin sekunda - kuvassa näkyy yksi irrallinen lauta, joka tulee tuohon sivustaan jossain vaiheessa)




Ruusut.

Eivät ole nekään ollenkaan pahimmasta päästä kaunokaisia.
Saanen esitellä: Queen Elisabeth

 Tuollainen ihanan rypäsmäinen ruusu. Kasvaa vuosi vuodelta korkeammaksi, ja voin kertoa, että en kohtele sitä oikein - en peitä talveksi, en leikkaa syksyllä.... Keväällä katsastan, paljonko on paleltunut ja leikkaan kuolleet osat pois, ja hyvin kukat mennä porskuttaa. (Kop, kop, koputtaa päätään...)
 Aivan ihana ruusu, ei tosin muistuta pätkääkään sitä ruusua, mikä on kuvattu kukan mukana tulevaan lappuseen. Josko ruusut sitten koskaan muistuttavat kuviaan... ei koskaan, luulen ma.


Mutta kyllä erikoisin ruusutapaukseni on seuraavassa kuvassa. 
Nimittäin Namun seinustalla on vuosia kasvanut Flammentanz-köynnösruusu. Kun ruusu alkoi kunnolla kasvaa, ihmettelin omaa muistiani - en muistanut istuttaneeni seinustalle kuin yhden ruusun. Mutta, seinällä kasvoi selvästikin kaksi ruusua: punakukkainen F sekä jokin pienempää vaaleanpunaista kukkaa tekevä köynnös. Kukkien lisäksi myös lehtien koot ovat aivan erilaiset. Samoin kasvuvauhti - kun vaaleanpunainen huitelee katonrajassa, F on vasta noin metrissä.
Ajattelinpa siis siirtää F:n paremmalle paikalle kasvamaan. Seurasin tarkkaan varsista, minne F menee maan alla. Mutta, ei oikein onnistunut tuo kaivaminen, joten kaivoinpa lisää ja lisää ja aloin ihmetellä - maassa oli tasan yksi juurakko! Pakko se oli sieltä kaivaa kokonaan ylös ja ihan sormin sen tunnustelin ja naapurinkin kutsuin näkemääni todistamaan. Voihan tietysti olla, että naapurilla on yhtä huono näkö kuin minulla, mutta yhden juurakon me kumpikin siinä näimme, ja näppituntuma kertoi samaa.
En tiedä, onko tämä ihme vai kumma vai jotain muuta, mutta jokin outo kombo tuo ruusu on. Tutkailin varttakin noin metrin korkeudelta ja vanhasta jo tummemmasta varresta, jossa kasvoi pieniä lehtiä, lähti komea vihreä paksu verso, jossa oli paljon suuremmat lehdet, aivan kuten F:ssä. 
Outoa.... 
Kaivelin juurakon takaisin paikalleen ja annoin lohdutukseksi kunnon kompostia. Siellä se nyt masentuneena nuupahtelee ja kaiket ihmettelee mikä oikein onkaan kukkasiaan.

Ettei tästä nyt taas ihan kauhean lyhyt postaus kehkeydy, niin kerronpa vielä mitä tänään tein.
Aseina oli mittanauha, kynä ja paperi. 
Kiersin koko palstan ympäri sekä ristiin ja rastiin ja merkkasin todella selkeästi (...) mittoja paperille, kuten näkyy. 
Vihdoinkin sain aloitettu puutarhakartan kartoituksen! Olen joskus aikoinaan tehnyt yhden summittaisen kartan, mutta kun päivät ja vuodet ovat sellaisia, että tulee hieman kaiveltua ja siirreltyä ja hankittua lisää noita kasveja, niin eihän se vanha kartta enää mitään tiedä. 
Nyt on siis uuden vuoro.
Lisäaseena on liuta A3:n papereita, joihon olen tulostanut hennon ruudukon - ei muuta kuin suomentamaan tämän illan muistiinpanoja ja tekemään karttaa mittakaavassa. Pikainen yhteen- ja kertolasku kertoi, että kokonaispinta-ala on melko tarkka, vain muutaman neliö puuttuu ja sehän hukkuu jo noihin ympäröiviin käytäviin. 
Viimeksi tein kartan tietokoneella, nyt luotan käsivoimiin ja teen kartan kynillä. Näette sitten.... 

Vuosien mittaan olen säilönyt tähän lootaan hieman todistusaineistoa siitä mitä olen Namuun hankkinut.

Tosin osa kasveista on jo lähtenyt kierrätykseen ja osa ei ole koskaan ottanut Namua omakseen ja suvainnut lähteä kasvuun. Osa puolestaan on ihan laputtomia versioita naapureilta, mutta eiköhän näistä jotain osviittaa saa omien näköhavaintojen ja muistin kaivelun lisäksi.

Ihan pari kasvia vaan on Namuun tullut minun aikakautenani...

perjantai 14. elokuuta 2015

Kukka ja sen kaveri

Uusi laattapolku terassilta paviljongille 


Toisessa reunassa on uusi rappunen. Tai tarkkaan ottaen, vanha, eli tämä oli ennen terassin rakentamista ulko-oven edustalla. 

Vielä täytyy pykätä toinen pieni rappunen, kunhan saa sitä lautatavaraa. Olisikohan tänään tullut... 


















Kärhö. Kukkinut sellainen. Tekee upean kullanvärisen hökötyksen kukittuaan. Miksi ihmeeksi tuollaista pitäisi kutsua?! :)











Iloa viikonloppuusi!
Tämä suuntaa nyt Namuun!